Rakkaat esineet

Curiouser & Curiouser -Noora heitti haasteen, jossa "tehtävänä on kuvata kaksi sinulle rakasta esinettä, jotka tuovat ihania / kamalia / hauskoja / mahtavia / järkyttäviä muistoja mieleen. Esineet voivat olla uusia tai vanhoja, mutta niihin pitää liittyä jokin muisto / tarina / syy, jonka takia ne ovat sinulla pysyneet (kuvan lisäksi kerro siis myös se muisto)".

Ensimmäinen rakas esine meillä Nooran kanssa on hyvinkin samanlainen. Nyt puhun siis pehmolelusta. Koska en osaa päättää, kumpi näistä on rakkaampi, kuvasin ne molemmat samaan kuvaan.

Allu ja Pörpör

Allun, joka on siis tuo isompi nalle, sain 1-vuotislahjaksi enoltani ja hänen silloiselta tyttöystävältään. Nallen turkki oli (kuulemma) todella pehmoinen ja sillä oli silkkinauharusetti kaulassa. Allu oli myös isompi kuin minä silloin, nykyään asianlaita on hieman toinen ;) Allu on toiminut monen monituista vuotta ensin lapsen unileluna, sitten nuoren itkutyynynä kun maailma oli epäreilu ja totta puhuen välillä vieläkin jos tuntuu pahalta eikä Mies ole kotona. Siinä vaiheessa kaivetaan Allu viekkuun ja heti tuntuu paremmalta :)
Pörpör (kyllä, nimi on sisäpiirivitsi Miehen kanssa) löysi tiensä minulle eräänä ystävänpäivänä pari vuotta sitten Mieheltä. En itse asiassa edes kunnolla tiedä, miten se sai nimensä, mutta yhtä kaikki siitä tuli Pörpör ja nykyään se asuu sängyllä tyynyni vieressä johtuen pienestä koostaan. Pörpör on toinen sellainen pehmolelu, minkä kehtaan edelleen napata kainalooni jos siltä tuntuu (tosin vain kotona), pienemmän kokonsa puolesta se helpottaa pienempää ahdistusta ja sen saa rutistettua paremmin syliin jos halipula iskee.
Aiemmin olen sanonut, että Allusta en luovu ikinä ja tahdon sen sitten joskus hautaan kanssani. Nyt taidan haluta säilyttää molemmat!

Toinen rakas esine on niinkin uusittava juttu kuin karkkipurkki (ja tietenkin sen sisältö).

Mummini (isoisoäiti) kuoli kun oli alle 10-vuotias (vissiin 7 vee), joten ihan hirveästi en hänestä muista, ikävä kyllä. Se on kuitenkin jäänyt mieleen, että mummilla oli aina näitä Monpensiersin Fruit Drops-karkkeja purkissa mökillä ainakin ja sieltä sitten tarjosi. Niinpä nämä karkit ovat minulle ikuisesti "Mummi-karkkeja" ja niitä on kotoa löydyttävä. Purkkeja en tyhjenemisen jälkeen viitsi säilyttää, koska ne ovat tahmaisia eikä peseminen oikein auta, joten purkki kierrätykseen ja laivalta uusi tilalle :)

Olipa muuten vaikea keksiä toinen rakas esine! Juu, olisin voinut mennä siitä, mistä aita on matala ja kuvata nallet erikseen, mutta se olisi ollut aivan liian helppo ratkaisu. Näin sain aivosoluilleni töitä vaikka väsyneet ovatkin (ainakin silmiä väsyttää) ja pääsin hymyilemään itsekseni ja kokemaan sen pienen kivan ja lämpimän tunteen, kun ajattelen mummia :)

Kaksi rakkainta esinettään voisi esitellä Minni, Neea ja Brego :)